Vertaistarinat

19-vuotiaan Leon tarina

Addisonin tauti mukana pojasta asti

Addisonin tauti diagnosoitiin minulla keväällä 2016. Noin kaksi kuukautta ennen diagnoosia oireita alkoi ilmetä. Oksentelin ja ripuloin monta päivää putkeen todella paljon ja tästä seurasi hyvin äkillinen painon laskeminen. Ajattelimme perheeni kanssa ensin, että tämä on ihan normaali vatsatauti, mutta sitten alkoi tulla muitakin oireita. Esimerkiksi aloin olla koko ajan todella väsynyt ja heikko. Minulla oli myös kovaa kuumeilua ja lämpö nousi yli 40 asteenkin. Lisäksi saatoin nukkua vuorokaudessa jopa yli 19 tuntia.

Diagnoosin saaminen

Lopulta päätimme mennä Helsingin vanhaan Lastenklinikkaan tutkittavaksi. Olin osastolla muutaman päivän, kunnes saimme verikokeiden kautta diagnoosin, että minulla on Addisonin tauti. Olihan se suuri järkytys 10-vuotiaalle pienelle pojalle ja hänen vanhemmilleen.

Addisonin tauti ei estä elämästä

En itse koe, että Addisonin tauti on luonut elämääni isojakaan haasteita. Enemmän kuvailisin, että se tuo elämääni rytmin, joka pitää ottaa huomioon. Kuten töihin joudun ottamaan päivälääkkeeni mukaan ja jos lähden pidemmäksi aikaa pois kotoa, niin minun on helppo ottaa lääkedosetti mukaan. Arkeni sujuu erittäin mallikkaasti, kunhan muistan ottaa lääkkeet ajoissa. Pystyn myöskin urheilla monipuolisesti ihan säännöllisesti, kuten kesällä alamäkipyöräillä ja talvella käydä kuntosalilla. 

Addisonin tauti ei varsinaisesti tuo minulle minkäänlaisia esteitä, pystyn elämään ihan normaalia elämää. Toki asepalvelukseen en päässyt, vaan sain sieltä vapautuksen.

Sairastaminen on ollut myös opettavaista

Addisonin tauti on opettanut minulle paljon. Kun sain diagnoosin, luulin aluksi, että tämä tulisi rajoittamaan elämääni todella paljon. No, todellisuudessa sehän oli aivan päinvastoin. Pystyn urheilemaan, elämään jne ihan samalla tavalla kuin muutkin. Tämän yhdeksän vuoden aikana olen oppinut kropastani, että sen huomaa noin kahdeksan tunnin jälkeen jos en ole ottanut esim. päivälääkettä. Se on ilmennyt heikotuksena.

Vertaistuen merkitys

Sain diagnoosin niin nuorena, että pitkälti opin itsenäisesti ja perheeni kanssa, miten tämän sairauden kanssa eletään. Myöhemmin kun aloin käymään Apeced ja Addison ry:n tapaamisissa, vertaistuki on auttanut minua ja olen saanut oppia muilta todella paljon esim. miten Addisonin tauti on vaikuttanut heidä elämiinsä. Olen pystynyt samaistumaan muiden kanssa, kun he ovat kertoneet omista oireistaan. Se on ollut myös mielenkiintoista nähdä, että kuinka paljon eri ikäisiä ihmisiä sairastaa Addisonin tautia.

Elämän motto

"Elämässä välillä sattuu niitä vastoinkäymisiä. Älä lannistu vaan usko itseesi, sä tuut selviämään siitä”